sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Päivä kerrallaan

Itken joka päivä monta kertaa. Narsistinen exä kummittelee mielessä. Hänestä ei ole muutamaan päivään kuulunut mitään, mutta silti ahdistaa. Tai ehkä juuri siksi. Hän on onnistunut saamaan mut hyvin riippuvaiseks itsestään. Onneksi saa itkeä. Saatan purskahtaa itkun missä ja milloin vain, esimerkiks kävellessäni yksin kaupungilla.

Siitä huolimatta, että itken nykyisin paljon, koen olevani onnellisempi kuin pitkään aikaan. Mulla on asiat kunnossa. Suurin tekijä tähän tyytyväiseen fiilikseen on se, että olen oppinut hallitsemaan arkeani. Enää eivät tiskit homehdu altaaseen tai rahat lopu puolessa välissä kuuta. Unirytmi on joten kuten kohdallaan. Koulu on reilassa, kirjoitukset on ohi! Vielä muutama kurssi, sitten on neljän vuoden uurastus päätöksessä. Stressi on ollut valtavaa, mikä on myös tuottanut tulosta. Sain neljä lukiokurssia suoritettua viikonlopun aikana. En ehtinyt nukkua juuri ollenkaan, tein töitä vuorokauden ympäri. Saan olla ylpeä itsestäni.

Oon alkanut liikkua pitkästä aikaa. Käyn salilla ja jumpissa. Onneksi sossu avustaa raha-asioissa. On tapahtunut suuri muutos verrattuna parin kuukauden takaiseen elämään. Silloin vietin kaiken aikani kotona. Kaupassa käyminenkin tuntui suurelta tapahtumalta, ja sitä odotin monta päivää etukäteen. Nykyään käyn joka päivä, poikkeuksia lukuunottamatta, ulkona. Näen kaveria tai käyn salilla. Tai pyörin kaupungilla muuten vain. Nyt ei ole enää pajon aikaa murehtimiselle. Pääni räjähtäisi, ellen olisi kehitellyt itselleni tekemistä. Onneksi huomenna on ohjelmaa heti aamusta alkaen.

Päätin juuri, että tänä iltana en anna sen narsistisen p*skiaisen vaikuttaa muhun enää näin.

2 kommenttia:

  1. Aaa ihanaa että tää päivittyy :D Katon joka viikko jos tulis jotain :)

    Paljon tsemppiä sulle, selviit varmasti :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos paljon! :) Mukava kuulla että odotat päivityksiä, tulenkin varmasti päivittämään jatkossa hieman useammin!

    VastaaPoista